Sunday, October 30, 2005

VANHA PÄIVÄKIRJA

Torstaina 22.12.1977

On tullut lunta. Sitä on melkein 10 cm. Pakkasta on n. 3 astetta nyt kun kello on 10.30. aamupäivällä. Tulee siis kuitenkin niin sanottu valkea Joulu. Keskitaivas on pilvetön, mutta eteläisellä taivaan rannalla on ohutta harsoa, jonka läpi aurinko loistaa rajattomana hahmona. Nyt ei oikeastaan kannata joulukuustakaan hakea, sillä nyt kuuset ovat lumisia ja jäisiä; kuusen sulattamisessakin olisi omat vaikeutensa. Vietetään siis tämä Joulu ilman Joulukuusta. – Parempi kynä olisi ehdottomasti saatava.
Tänään tuli postissa ”Tuntematon sotilas”. Se on Seuran tilaajilleen lahjoittama pienikokoinen taskupainos. Täytyypä lukea se kirja ja paikattava hävettävä aukko sivistyksessäni. Elokuvana olen sen nähnyt, mutta onhan kirja sentään aivan toista
Kello on 22.40 ja pakkasta lienee 14 astetta.

Maanantaina 26. joulukuuta 1977 (Tapaninpäivä)

Kello on 23.10 ja joulut alkaa olla kohta menneitä. Kuusta ei tänä vuonna ollut. Jotakin pientä perinnettä suomalaista tässä on kuitenkin pidetty; lähinnä aterian merkeissä: kinkkua, lanttulaatikkoa, rosollia ym. on syöty. Valkoinen pöytäliina on tässä keittiön pöydällä vieläkin ja sen päällä on punainen joku joululiina. Joitakin pieniä koristuksia on siellä täällä ja kynttilää on poltettu. Radio ja televisio on Joulua koko ajan toitottanut: tunnelmaa on siis syntynyt. Lahjoja en antanut, ei ole varaa ostaa mitään: rahallisesti olen aivan finito. Täytyy kauheasti vaan hämmästellä tätä omaa elämääni! Ei ole olemassa ihmisiä, joille antaisin joululahjoja. Äiti on ainoa ja Raikka, mutta hän ei kai saa ottaa vastaan mitä tahansa. Faijallekin voisi jotakin antaa, jos nyt ensin pääsisi lähempään tuttavuuteen hänen kanssaan. – Lahjaksi sain kengät ja hansikkaat äidiltä, muuta en kaipaakaan – joululahjaksi.
Kaikki kehittyy omalla painollaan siksi, miksi kehittyy. Seinää vasten minut saa, mutta ei seinän läpi. Olen tässä ajatellut kirjoittamistakin. Minä pyrin olemaan niin kuin vesi joka muovaa ajan kuluessa kiveä. Tai niin kuin luonnossa kaikki eroosio, joka saa esiin luonnollisimmat muodot. Joku pieni kirjoitus tietysti hioutuu nopeasti, on se sen verran pehmeätä. Kun näin on, on minun kehitettävä meikäläistä. Minäkin kehityn tässä ajassa omalla painollani riippuen siitä, mitkä ovat kehittävät tekijät. Eikä tämä ole pelkästään mitään kohtalouskoa: tottakai minun täytyy puuhailla niin pirusti, jos aion jotakin aikaan saada. Jos minä en saa aikaan kirjoituksia, se johtuu joistakin vääristä laduista, jotka minä olen valinnut. Mutta ei saa lannistua, pitää olla objektiivinen. Tällä hetkellä luen Linnan Tuntematonta sotilasta, joka onnekkaasti tipahti postiluukusta Seuran tilaajalahjana. Olen ajatellut, pitäisinkö myös erikseen työpäiväkirjaa. En vain tiedä mitä siihen oikein pistäisin. Kaikki lukemisetkinko? Oli joo valkea Joulu. Vuoropäivinä oli suojaa ja pakkasta, nyt sataa lunta.

27. joulukuuta 1977 tiistai

Tulis kesä! Tää talvi on niin roisii. Vaikka kevät on myös aika vittumainen kirkkaudessaan: se niinku lupaa aina enempi mitä se koskaan kuitenkaan pystyy antamaan.

29. joulukuuta 1977 (torstai)

Perjantai ja lauantai enää tätä vuotta jäljellä. Kello on nyt 22.45 ja naapurista, Toppilasta, kuuluu aikamoinen hälinä. Tää Toppila on poikamies. Nyt sillä kuuluu olevan joitakin ämmiä siellä kylässä. (Olivat varmasti joitakin sukulaistyttöjä, ja siellä oli joku pikkukundikin mukana. Lisäys 8.1. –78)
Talvi vaan tulee talvisemmaksi. Kävin tänään viemässä pari kirjettä postiin. Pyysin ilmaiset esitteet Romantic clubista ja Center-tradingista (heidän Emosug-itsekehitysmetodista) – Johonkinhan nuo käyttämättömät 90 pennin postimerkit on pistettävä, ne meinaan kaiketi vuoden alusta kallistuu: tulee markan merkit.
Ei ole ainakaan vielä palautettu Star-Papista sitä juttuani ”Sanna ja Teemu menninkäisten metsässä.” Soitan sinne tammikuun alkupäivinä, elleivät sitä ennen palauta sitä ja ilmoita, ettei ole käyttöä. Viime kerralla kehtas Esko Eronen kysyä: - Omahan tämä on? – Oma on, minä vastasin ja kysyin heti – tuleeko siihen nimi näkyviin. Se on kuulemma lain mukaan pakko laittaa. Ainoastaan jos olisin halunnut nimimerkkiä käyttää, niin sekin olisi sopinut. Minä sanoin, että nimi siinä saa olla. Ja koko nimi siihen käsittääkseni tuli, nimittäin Timo Juhani Hildén. Sitä niinku kuvittelee itsestään liikoja. Ei meikäläinen kuitenkaan vielä mikään niin ihme sankari ole tässä kirjoittamisessa. Mutta kohti parempaa aina. Ilman muuta teen vielä ihmeempiä tällä kirjoittamisalalla, siitä ei ole pienintäkään epäilystä.

1.1.1978 Sunnuntai

Olemme siis jälleen siirtyneet niin sanottuun uuteen vuoteen. Perjantaina läksin juhlimaan ja lauantaiaamuna sitten vielä ollessa pimeätä palasin kotiin. Olin putkassa. Lauantaina tuli valettua tinaa ja katseltua televisiota; siinä uudenvuoden viettoni. Ulkona on tällä hetkellä raju lumimyrsky, venttiileissä vaan viheltää. Lämpöasteitakin taitaa olla pari.
Täytyy vaan alkaa kirjoittelemaan enempi koneella, ei tällainen tuhertaminen muuta kuin masentaa, kun on niin huono kynäkin. Koneeseen täytyisi hankkia uusi nauha.

Tiistaina 3.1. 1978
Kävin tänään soittamassa Star-Papiin ja kysyin heidän mielipidettään jutustani. Sanoi tämä Esko Eronen, ettei ole vielä ehtinyt paneutua niihin asioihin, on nimittäin inventaariotouhut meneillään siellä heidän firmassa. Käski ottaa yhteyttä uudestaan kuun lopulla. – Palataan asiaan…, sanoi. ”Jässi-jättiläinenkin” julkaistaan kuulemma vasta tämän vuoden syksynä. Siihen hän oli saanut kuvituksen, tai siis kuvat on piirretty.
Raikalle täytyy huomenna kirjoittaa kirje. Viime kirjeessä Raikka kertoi antaneensa osoitteeni eräälle 18-vuotiaalle tytölle, jonka pitäisi alkaa yhteistyöhön kanssani satuhommeleihin. Hänen siis pitäisi ottaa yhteys minuun. Hyvä jos ottaisi. Voisi olla mukavampi suhtautuminen kustantajan taholtakin, kun tulee kuvat ja teksti samaan aikaan.

Torstaina 5.1.1978

Eilen sain kirjeen Marjut Mäkilältä. Hän on tämä tyttö, jonka kanssa minun pitäisi yhteistyöhön alkaa. Kirjoitin saman tien hänelle vastauksenikin, jossa ilmoitin suopeuteni asiaan. Pyysin häntä myös vastaamaan kirjeeseeni. Saa nähdä tuleeko vastausta. – Eilen tuli käytyä myös vähän ryyppäämässä. Atu ilmestyi tänne puoli seitsemän aikaan. Hänellä oli muovikassissa Sorbus ja Gambina. Sorbuksen hän oli ehtinyt kumota melkein kokonaan. Juotiin se loppuun Tapiolaan päin kävellessä 15 asteen pakkasilmassa. Vein sillä reissulla kirjeen postiin Oravannahkatorille. Toivottavasti se ehtii perille perjantaiksi sille Marjutille. Sitten juotiin Gambinakin veks. Tai minä ne viimeiset tipat join. Atulla oli rahaa 4 mk ja minulla joku 6.20. Annoin ne loput Atulle ja sain sen pullon, jossa oli vielä pari huikkaa. Tulin kotiin saunaan ja olin enempi kännissä kuin oli tarkoituskaan, mutta en kuitenkaan ollut hirveesti liikaa ottanut. Atu nääs kato meni Raitinvinttiin kaljalle. Sitä Atu sanoo Rait än vinkkeliksi. Monet mainitsevat vain Vintti. On joku sanonut Lintunvinttikin tai Linnun vintti. Linnun vintti taitaa olla kyllä aika korkealla. Tämä ravintola on toisessa kerroksessa

Perjantaina 6.tammikuuta 1977

Se on tällä viikollakin Anssi käynyt meillä joka päivä. Taas tänään pelailtiin Casinoa. Anssilla on paperit vetämässä, hän aikoo lähteä Saudi-Arabiaan töihin. Mitä kirjoittelua ei ole tässä tullut tehtyä. Täytyy huomenna aloittaa intensiivisempi touhu, tai lähipäivinä. Viime yönä mitattiin Etelä-Suomen pakkasennätykset. Vantaalla –26 C. Täällä oli vielä yhdeksän aikaan aamulla –25. Noin puolitoista tuntia sitten oli vielä –14. Kello on noin 23.45. Huomiseksi lupasi nolla-keliä. Anssi on hitsari Kivenlahdesta. Työtön. On silläkin velkaa asunnosta, jossa asuu vaimonsa kanssa, ja autostakin kai. Taitaa huonosti pojalla mennä. Kaksio sillä on, sellainen kai Arava osake.
21.12.1977 oli Helsingin sanomissa henkilökohtaista osastolla ilmoitus: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät! ’Vaalea nainen’ ” ja 22. 121977 oli ilmoitus: Vuokrasin kartanon vierailla varoilla. Tule Manta-kahvilaan. ’Vaalea nainen’ ” En mennyt Manta-kahvilaan. Mutta Joulun tienoilla 77. tuli televisiosta MTV:n ohjelma, jossa entinen iskelmälaulaja, nykyisin uskoon tullut, Eija Merilä, keskustellessaan naispuolisen televisiotoimittajan kanssa, jonka nimeä en nyt muista, ja jonkun noin 18-vuotiaan pojan, joka puhui joitakin oikeita sanoja totuudesta, kanssa, sanoi ohimennen: - Vapauteen Kristus vapautti meidät! Väittäisin nyt, että ”Vaalea nainen” ja Eija Merilä ovat sama henkilö, sillä Eija Merilä on vaalea. Nuo ilmoitukset olivat ehkä jotakin mainostarkoituksessa tehtyjä, tai sitten Eija Merilällä on joku pakkomielle. En mene vannomaan ja vakuuttamaan, mutta huomiokykyä minulla ainakin kaiketi on.

Sunnuntaina 8.1. 1978
Säästä voi sanoa sen verran, että oli taas suojailma tänään, lämpöä oli +2. Lauantaina kirjoitin Raikalle kirjeen. Vein sen postiin saman tien.

Maanantaina 9.1.1978
Sataa vettä. En minä yleensä kerro tekemisistäni. Marjut Mäkilälle ja Raikalle olen maininnut, että teen kuunnelmaa ja runokokoelmaa. Teen sen suurimmaksi osaksi sen takia, että se pysyisi mielessäni.Asetin sellaisia vaatimuksia, että minun on tehtävä se työ loppuun, jota olen sanonut tekeväni, muuten olen pelkkä poskisolisti.

Tiistai 10.1.1978
Ei mitään mainittavaa tapahdu. Siis vähän pikakirjoitusharjoitusta (pikakirjoituksella: Rahat oli tänään loppu äidiltä, ei ollut edes millä ruokaa ostaisi, mutta Raikalta tuli kirje eilen. Hän lähetti 200 valtakirjana. Äidillä on tilipäivä 15 päivä.) Jos olisi rahaa menisin pikakirjoituskurssille. – Ja luonnollisesti tekisin kaikkea muutakin mukavaa. Täytyy siis pyrkiä jostakin sitä rahaa hankkimaan. Leuto sää jatkuu, tänään sateli räntää. Siiskö… ?
On pienoinen pulma: miten kirjoittaisin päiväkirjaa. Kirjoittaisinko kaikkia mielen ailahduksia, niin että päiväkirja olisi jälkeenpäin kiusallista luettavaa? Vai pyrkisinkö tässä jonkinlaiseen sensuuriin, itsekritiikkiin? Nimittäin pelkään: jos itsekritiikkini ei onnistu tässä – niin se ei ehkä onnistu muussakaan kirjoituksessa.

Torstaina 12. tammikuuta 1978
Tänään tuli televisiosta klo 21.oo uutisten jälkeen ohjelma ”Apartheid – valkoinen linnoitus”. Siinä esitettiin ensi Etelä-Afrikan hallituksen virallinen propagandafilmi, jossa puhuttiin Etelä-Afrikan muka tärkeydestä läntiselle maailmalle. Kehityksen vaatimuksetkin Etelä-Afrikassa on täytetty: on rakennettu pilvenpiirtäjiä ja moottoriteitä. Kolme kertaa filmissä esiintyi mustat kasvot. Etelä-Afrikka kehittyy siis vain valkoista väestöä varten. Toisena filminä esitettiin Peter Davisin Ruotsin radiolle tuottama filmiraportti, jossa selvitettiin Apartheid-politiikan taustaa. Hankalalta vaikuttaa tilanne siellä. Ehkä jonakin päivänä 5 miljoonaa maasta muuttajaa matkustaa Australiaan, Uuteen Seelantiin, Amerikkaan, Eurooppaan, ehkä pohjoismaihin, mahdollisesti Suomeenkin, sillä apartheidillä ei ole loputonta tulevaisuutta. Muita vaihtoehtoja ei ole käytetty silloin kuin siihen olisi ollut paras tilaisuus.

Perjantaina 13. tammikuuta 1978
Englantilaisen Punk-rock yhtyeen Sex pistolsien esiintyminen kiellettiin Suomessa. Tässä taas yritetään vangita valtameren aaltoja. Ja siinähän ei onnistuta muuta kuin väkivalloin, kaikenlaisin kielloin ym. Lopuksi päädytään siihen että rähjäjengit on pistettävä vankilaan. Syyt säilyvät kuitenkin.

Sunnuntaina 15. tammikuuta 1978
Kävin tänään siinä vähän ennen kahdeksaatoista äänestämässä. Ääneni annoin samalle ehdokkaalle kuin viimeksi eduskuntavaaleissa, joka näin tullee jälleen valituksi.
Eilen tuli käytyä Atun kanssa Olarin kantakrouvissa, vai onkohan se Kuitinmäkeä, Seston talossa kuitenkin. Joku osa siitä seudusta on myös Ruomelaa. Enpä ole tottunut tuohon ravintolahälyyn. Puheensorinaan ja juke-boxi-musiikkiin. Jotenkin se tekee rauhattoman olon. Juotiin pari kolme kolpakollista. Sitten Atu lähti pois. Minä join vielä pari, sitten liukenin minäkin. Siellä oli tarjoilijan tyttö, joka muodosti suustaan o-kirjainta puhuessaan.

Maanantaina 16.tammikuuta 1978
Sain tänään taas kirjeen Marjut Mäkilältä, kun viimeksi pyysin häntä jossain välissä, jos hänellä on aikaa kirjoittamaan. Sellainen pyytely voi kyllä, tai hän voi käsittää sen jotenkin loukkaukseksi, en kuitenkaan tullut sitä silloin ajatelleeksi. Hän kertoi kirjeessään itsestään. Täytyy minunkin vastatessani kertoa jotakin minusta. Kellon on nyt jo puoli yksi yöllä.* Eduskuntavaalien tulokset ovat jo alustavasti selvillä. Kekkonenhan se voitti, sai noin 260 valitsijamiestä. Kristillisen liiton Westerholm sai n. 254, Kristillinen liitto oli vaalien suurin voittaja. (*On siis jo oikeastaan tiistai 17. päivä.)

Keskiviikkona 18. tammikuuta 1978
Ei noista vaaleista osaa sen kummemmin sanoa. Ehdokas, jota äänestin, pääsi läpi, hän oli Kekkosen takana olleesta puolueesta. Vennamo nyt puhuu Koivoston asettamisesta mustaksi hevoseksi varsinaisessa valitsijamiesäänestyksessä. – Eihän puolueet nyt Kekkosta pettää! Tänään soivat yleisesti kaikkialla maassa kokeeksi hälytyssireenit. Eivät soi enää, muuta kuin hädän tullen. Anssi kävi taas pelaamassa erät Casinoa . Hän näytti valokuvia hautajaisista. Riepposen Reijon vaimon veli oli surmannut itsensä haulikolla ampumalla vatsaan. Kuvien joukossa oli yksi, ruumishuoneella otettu, jossa kuollut makaa arkussa, kansi on nostettu sivuun. On Anssi sen itsemurhatarinankin kertonut: - Kundin piti lähteä Helsinkiin Kiuruvedeltä, ja hän oli kai jo lähtenytkin. Seuraavan päivänä tai joskus, oliko se nyt hänen veljensä, oli nähnyt jossakin autiotalossa valoja. Hän oli mennyt katsomaan ja löytänyt veljensä kuolleena. Haulikon itsensä ampunut oli vienyt autiotaloon jo edellisenä iltana tai aikaisemmin kuitenkin. Työttömyys vai suomalainen kansanluonne se tällaisia teettää? Luulisi, että kun on nuori, on suunnitelmia täynnä, mutta ei. Mitä mahdollisuuksia tämä yhteiskunta nykyisellään tarjoaa?

Torstaina 19. tammikuuta 1978
Sain Raikalta tänään kirjeen. Siinä hän vihjaili vähän niin kuin oikeaan suuntaan suhteestani M.M:ään, tai toiveistani, haaveistani. Minä olen vähän vihreä kirjekommunikaatiossakin.
Puoli kolmen aikaan päivällä joku kävi soittelemassa ovikelloa. Arvelin, että se oli A.K. En avannut ovea, vaikka ovikello soi kaksi kertaa, toisella kertaa kovemmin. Menin vessaan kun kuulin ulko-oven käyvän soittelijan mennessä ulos. Täyhysin vessan oven raosta keittiön ikkunaan, mutta ketään ei näkynyt, joten tulin pois ja pysähdyin keittiön oven suuhun. Silloin näin A. K:n auton kulkevan keittiön ikkunan editse ja A.K:n katsovan autosta ikkunaan. Epäilen, että hän näki minut, kähä kähä kähä. En päästänyt A.K:ta sisälle koska halusin kirjoittaa erään satumaisen jutun, en halunnut pelata Casinoa parhaana kirjoitusaikana.

Maanantaina 23. tammikuuta 1978
Perjantaina kävin kirjastossa. Anssi tuli meille päivällä ja pääsin hänen kyydissään Tapiolaan. Kirjastosta lainasin kolme kirjaa. Piti lainata kuusi, mutta eihän sieltä koskaan kaikkia saa. Maksim Gorki: Esseitä kirjallisuudesta. Kansan äänet, Suomalaisia kansankuunnelmia, toim. Outi Nyytäjä. Suomalaisen ääniä, Suomalaisia kuunnelmia. Toim. Solja Kievari ja Terttu Talonen. – Ne sain.
Raikalle kirjoitin kirjeen eilen ja Marjut Mäkilälle kirjoitin sadun ja kirjeen tänään: Taisin laittaa siihen 22. päivä maanantai, mutta tänäänhän on 23. – No, väliäkö tuolla. Saa nähdä innostuuko Marjut kuvitushommiin vai tuleeko katumapäälle.
Perjantaina myös ryyppäsin. Ostin samalla kirjastoreissulla Sorbuksen ja tulin Anssin kanssa tänne Niittarin koululle. Anssi meni, Kikan, vaimonsa kanssa kotiin ja minä ryypin Sorbanoa. Illalla menin vielä ostamaan kaljaa ja palasin sitten johonkin aikaan kotiin. Olin hyvin tuiskeessa.

Torstaina 2. helmikuuta 1978
Tiistaina sain kirjeen Marjutilta. Ei tullut katumapäälle. Hän sanoi tekevänsä kuvia kyllä satuuni. Sanoi inhoavansa romantiikkaa. Marjutti on kyllä oikein okei. Saa nähdä mitä hän vastaa kirjeeseeni, jonka kirjoitin ja postitin eilen. Raikalta tuli tänään kirje. Täytyy vastata hänelle tässä viikonlopun aikana.

Sunnuntaina 5. helmikuuta 1978
Se on laskiaissunnuntai ja Runebergin päivä eli minunkin syntymäpäiväni. Täytän 27 vuotta. Kolmekymppiä jo lähestyy. En ainakaan peiliin katsellessani huomaa mitään erikoisia suuria vanhenemisen merkkejä. Liput liehuu lipputangoissa – Hurraa kansallisrunoilija Runeberg!
Kirjoittaisikohan joitakin ajatuksia, artikkelin tai esseen siitä, mitä kirjallisuuden tulee olla. Minkäänlaista syntymäpäiväjuhlaamista minä en ole harrastanut tällä kertaa vielä. Tilasin Hobby hallista ”maihanrin”, saa nähdä tuleeko sekään ja minkälainen se on. Vastasin myös piiripäällikkö Palmroosille, lehti-ilmoitukseen, jossa hän hakee työntekijöitä, saa nähdä tuleeko sieltäkään vastausta.

Tiistaina 7. helmikuuta 1978
Oikeastaan minulla pitäisi olla kiire jo, Tunnen olevani myöhässä n. 10 v. – ainakin jossakin suhteessa. Kuitenkaan en tunnu pitävän mitään kiirettä. En tahdo hutiloida – ehkä niin on oikein.
Miss Suomi kisat pidettiin tänään. Voittajan nimeä en muista. Sellainen se oli ”diettihirviö”, tai ei nyt hirviö mutta ”diettikiusattu” ainakin. Hyvin oli onnellisen näköinen. Kylläpä noilla naisilla on kiire ”isäntien” palvelukseen. Myymään tarpeettomia tuotteita kosmetiikkaa ym. toisille naisille. Sitten tuon missitouhun ympärillä pyörii kaikenlaisia perskärpäsiä: hinttejä partureita ym. Saakelin tarpeetonta ja irvokasta touhua tässä kapitalistisessa yhteiskunnassa.
- Tuskin minä sentään ”jesuiitta” olen. –

Perjantaina 10. helmikuuta 1978
Eilen sain Marjut Mäkilältä ”puhuttelevan” kirjeen. Minkähän hänkin oikein luulee minun olevan. Vajaamielinen aikamiespoika, hän sanoi. – koirastaan. Oli miten oli, en minä ala hänen ”pillinsä mukaan tanssimaan”. – Tänään tulivat käymään Iska ja Jaska. Mutsi vähän hermostui. Hän ei luota minuun. Meinasi heittää vieraat ulos. – En minä ollut heitä kutsunut. Mutsi lähti sitten puoli yhden aikaan hommiin. Tarjosin ”pojille” kahvit. Heillä oli muovikassissa 6 pulloa keskikaljaa. Juotiin ne. Jaska – Jaakko, jonka olen nähnyt aikaisemmin kerran tai pari, kävi Taruvuoren K-kaupasta ostamassa lisää 10 kaljaa. Join siis yhteensä 5 olutta, ja olo on huono nyt tätä kirjoittaessa – tai ei varsinaisesti huono, mutta sellainen epämiellyttävä – ei ole oikein juopunut, mutta ei selväkään. Käsialasta ei kyllä nyt huomaa juopumusta. Toivottavasti osaan pysyä loppupäivän selvänä. Pesen ainakin astiat ja keitän kahvit.

Maanantaina 13. helmikuuta 1978
Kävi silloin perjantaina vähän muitakin vieraita. Atu tuli käymään viiden aikaan hänellä oli kaksi kahvilikööriä. Juotiin niitä ja kohta sen jälkeen tuli myös Anssi. Anssin kyydissä päästiin Olarin baariin. Sieltä mentiin taksilla joskus kahdeksan aikaan Dipoliin. Näin siellä Kähmin ja hänen tyttöystävänsä Atan muistaakseni jossakin välissä. Miten tulin himaan, sitä en muista. Mutta himassa sitten kysyin mutsilta oliko hänen mielestään M.M:n kirje minua vastaan suunnattu. Mutsin mielestä ei ollut. Oli miten oli, mutta kyllä minä olen aika torvi. Mitä minä tuollaisiakin itseeni alan ottamaan. M:lläkin on vaikeata: tentit mennyt pieleen. Pitäisi minun kyetä ”lohduttamaan” häntä, eikä ottaa itseeni tuollaista. Paljon on vielä opittavaa, mutta niinhän se on, en ole tuota kirjeenvaihtoa pahemmin harrastanut. Ei mitään hämminkiä kuitenkaan ole. Kirjoitan hänelle tällä viikolla niin hyvän kirjeen kuin osaan, enkä vihjaa mihinkään ikävään. Hän on sentään hyvä yhteys olemassa.
Olin tässä huomaavinani, että jotakin missitouhua ja joitakin viisuja olisi pidetty. Visioviisuista korvaan tarttui A.B.C. – kissa kävelee. Ja joku vaalea nainen vertasi rakastaan rahaan eli kultaan ja hopeaan. Aika banaalia minusta. Eikä vaalea nainen menestynytkään. Sen sijaan kaksi muuta vaaleata naista menestyi toinen Euroviisuihin ja toinen Intervisioon. Missitaistelussa sen sijaan pärjäsi tummempi. Vaikka minua yleensä tummempi sävähdyttää enempi, niin ei tämä. Tavanomaisen näköinen. Mitäs noista misseistä turhaan tajunnantäytettä. Minusta tuollaiset kilpailut saisi lopettaa. Ja se että yleensä on olemassa tuollainen kuin v. –78 miss Suomi osoittaa, että tässä on nyt jotakin mätää.

15. helmikuuta 1978
Postitin tänään Marjut Mäkilälle kirjeen. Täytyy kirjoittaa raikallekin kirje. Rotsi jota odotan ei tullut vielä tänäänkään. Ulkona jatkuu edelleen kylmä pakkassää – 20 C ainakin on nyt. Koko helmikuun ajan on ollut kylmää.

20 helmikuuta 1978 maanantai
Kirjoitin tänään Raikalle kirjeen. Samanaikaisesti tsiikasin Lahden MM-kisoja. Suomelle tuli tänäpänä kolme mitallia. Naiset ottivat kaksoisvoiton viidellä kilometrillä ja Rane Miettinen sai taas hopeaa. Se on toi yhdistetty vähän kehno laji, niillä on vain 1 kilpailu, kun hiihtäjillä on 4 ja mäkihyppääjillä 2.
Kävin tänään Tapiolan uudessa kirjastossa Juva-talossa. Vein kolme lainaamaani kirjaa. Kirjastokortti oli muka hukkunut, en löytänyt sitä mistään. Yritin lainata ilman Marxin ja Engelsin kootut teokset osa 1 mutta ei onnistunut. Sanoin kirjastovirkailijalle, että olen hukannut kirjastokorttini. Minun olisi pitänyt uudestaan ilmoittautua kirjaston asiakkaaksi; täyttää kortti jossa kysytään tarkat henkilötiedot. Puhelimet kotiin, ammatit, puhelimet toimeen. Ilman henkilöllisyystodistusta en saanut uutta kirjastokorttia, mutta olisin voinut varata kirjan. – Ei käy vai? kysyin. – Nii, et sä tätä kirjaa saa, mutta sä voit varata tän, ja täyttää sen kortin, vastasi. – No, ei sitten sanoin ja poistuin. Kun palasin himaan löysin kirjastokortin laatikosta, jonka olin tarkasti ennen lähtöäni tutkinut, näkyvältä paikalta. Mystillistä. Taidan seota.
Kävin tänään myös hakemassa rahat Star-papista rahat toisesta sadustani. Esko Eronen ei itse ollut kotona, hänen 8-10 v. tyttönsä antoi laput ja otti kuittauksen. – Meidän isä pyysi, että jos te soittaisitte joku päivä, sanoi. – Lupasin soitella. Mitähän asiaa miehellä mahtaa olla. Jospa vaikka sanoo, että enempiä satuja he eivät voi enää ottaa vastaan.

Tiistaina 21. helmikuuta 1978
Tänään tuli sitten se rotsi. Se vaikuttaa kyllä vähän isolta ja tosi lämpimältä. Taidanpa palauttaa sen.
Helsingin piirin piiripäällikkö Palmroosilta tuli kirje. Se oli sen lehti-ilmoituksen johdosta, johon vastasin. Pitäisi soittaa jos menen tiedotus- ja esittelytilaisuuteen ravintola Souvariin – huomenna viimeistään. En taida viitsiä soitella. Jotenkin on tunnelma nyt, että ohi menee.

Tiistaina 28. helmikuuta
Päätin pitää sen rotsin. Olkoon vaikka isokin sitten. Soittelin Star-Papiin, eipä sillä mitään erikoista asiaa ollut. Viime perjantaina kävin kirjastossakin. Lainasin vahingossa 2 kpl samaa kirjaa: Kieli ja vaikuttaminen. Lisäksi lainasin teoksen, Mihin menet kuvataide.

Maanantaina 6. maaliskuuta 1978
Kosteiksi on ilmat muuttuneet. Tuossa eka päivä Kekkonen vannoi presidentin valansa, vai mikä juhlallinen vakuutus se oli. Saa Urho hallita taas vuoteen –84, jos nyt 84-vuotiaaksi asti pysyy kunnossa. Perjantaina dokasin taas. Iltapäivällä kävin hakemassa Tapiolan viinakaupasta 2 pulloa Sorbusta. Se toinen puteli on vieläkin kaapissa. Illalla sitten joskus puoli seitsemän aikaan juotuani siitä toisesta pullosta himassa yli puolet lähdin Tapiolaan. Paljon en muista, sen että Atun näin ja että läksin jostain syystä Helsinkiin. Hesassa puhuin jonkun kundin kanssa rautatieaseman länsiovella muistaakseni tai sitten Bio Rexin ovella. Kyselin tunteeko tyyppi Raikkaa. Myönsi tuntevansa. Sitten jonotin ravintola Kaivopihaan. Siellä solkkasin jonkun ulkomaalaisen kanssa, joinkin jotain ginilonkeroa siellä. En tajua mistä minulle rahaakin riitti kulkea. Kun kotoa läksin oli kaksikymppiä. Kun palasin taksilla yöllä kahden jälkeen, oli vielä kymppi. Linja-autoasemalla kun ei näkynyt yhtään bussia, niin otin taksin. Äidiltä pummasin vielä lisää rahaa, että sain taksin maksettua. Se maksoi kai parin kympin hujakoilla. Avaimet olin hukannut. Sehän tässä ottaa päähän eniten. Myöskin stendari on kateissa. Onneksi sentään sotilaspassi säilyi mukana.

8.3.1978 keskiviikko
Sain tänään Marjut Mäkilältä taas kirjeen. Lähetti kuvansakin. Hän pyysi olemaan suuttumatta siitä. Enhän minä siitä tietenkään suutu. Kirje oli lyhyt. Hän ei vastannut mitään edellisessä kirjeessä kyselemiini asioihin. Minkähän takia hän kuvansa lähetti. ”Hei viikonloppuun”, hän lopetti kirjeensä. Sanoi tekevänsä kuvat tekstiini tämän viikon kuluessa. Sitä hän kai tarkoitti että kuvat tulee viikonloppuna. Tuskin minä hänelle viime perjantaina soittelin, mietin vaan, kun en muista mitään. Olisihan se noloa, jos olisi jotain sovittu ja kundi ei muista mitään.
Onhan tässä vuosien varrella ollut moniakin elokuvia, joissa olisi ollut mukava käydä, mutta kun ei ole vaan tullut mentyä. Yksin on niin kurja käydä – anti jää pelkästään itselle; ei ole kenen kanssa keskustelisi näkemästään. Ja sitä paitsi se raha, jota minulla on ollut, on aina löytänyt tiensä muihin tarkoituksiin. Olen menettänyt paljon, kun en ole nähnyt niitä hyviä elokuvia, sen myönnän.

Torstaina 16. maaliskuuta 1978
Ilmojen puolesta pitää vielä tuommoista muutaman asteen pakkasta ja lunta satelee. No, sehän on melkein sitä normaalia kevään tuloa – talven viime ponnistus tai joku sen sellainen.
Se on toi alkoholikin sellaista masentavaa ainetta. Mitään se ei anna, muuta kuin krapulan ja ikävän mielen. Sitähän tuli nautittua taas viikonloppuna ja tälläkin viikolla tiistaina. Lauantaina join Atun kanssa sen Sorbuksen. Mentiin sitten Olarin baariin ja juotiin siellä parit kolpakot. Sieltä sitten jotenkin siirryttiin Karalle: tohon Niittykumpuun, Helenelundiin, vai mikähän se on. Siellä sitten joutiin lisää Sorbusta. Viivyinkin siellä toista vuorokautta. Lauantaina kahdentoista aikaan päivällä lähdettiin. Sunnuntaina illalla palasin kotiin. Sunnuntaiaamuna Väiski tuli sinne, niin lähdettiin Matinkylään, yks tyyppi, jota ne sano ”Insinööriksi”, tuli mukaan. Yritettiin Taskumattiin, muttei päästy sisään. Tultiin taksilla Olarin baariin. ”Insinööri” antoi Väiskille vitosen tai kympin ja minulle kolme markkaa. ”Inssi” ei itte päässyt sisään, me mentiin Väiskin kanssa ja juotiin kaljat. Baarissa oli joku hyvin tumma nainen, melkein neekeri, tai mikä mulatti se on, niin kuin Atu sanoi tiistaina. Siellä hän halaili vähän joka toista. Palattiin Väiskin kanssa takaisin Karalle. Väiski kävi sitten ostamassa pari Sorbusta, sain minäkin huikkia, vaikka hankalaa oli. Lähdin sitten illalla siis kotiin, kun Väiski ei palannut toiselta ostosreissultaan. Näin jonkun kundin tossa Niittarin keskustassa. Hän kertoi olleensa Tuopissa molempien ”Reinien” ym. porukan kanssa. Palasin kotiin. Sen pituinen se. Tiistai: Atu tuli kuuden aikaan illalla meille kahden Sorbuksen kanssa. Käytiin Sepalla Mankkaalla. Yritettiin raitinvinttiin. Atu hannas niin paljon, että ei menty sisään. Mentiin Tuoppiin, Atu tarjos mulle yhden Lonkeron. Nähtiin Atun broidi Enska. Jotakin perheriitaa niillä oli. Lähdettiin Atu kävi Löhvillä lainaamassa rahaa. Mentiin Niittarin Essolle kahville. Siletä minä tulin kotiin. Atu vielä lähti Tuoppiin tai jonnekin.
Nykyinen tilanteeni ei isestään miksikään muutu. Minun on itseni ruvettava sitä muuttamaan.

24. maaliskuuta 1978 Pitkäperjantai
Eilen kävin kirjastossa. Lainasin neljä kirjaa. Maailma tänään, Uuteen maailmaan, Marxin ja Engelsin valitut teokset, osa 1. sekä Don Quijote. Don Quijotesta en saanut kuin toisen osan. Täytyypä lukea ne osat sitten ’väärässä’ järjestyksessä.
Viikko sitten perjantaina kymmenen aikaan illalla Atu tuli käymään täällä. Lähdin hänen kanssaa Olarin Kantakrouviin kaljalle. 3 kolpakkoa siellä tuli juotua. Sitten tulin 12 aikaan kotiin.
Täällä koulua käymään joutuvat Hakalehdon yhteiskoulun oppilaat (Lukiolaisia he kai ovat) ovat potkineet seinästä rappausta. Eteläisen ikkunamme alta tai talon kulmasta sitä on potkittu pois lähes neliömetrin alue. Mieletöntä touhua - sitä nuorison vandalismia tai huliganismia, jota esiintyy jossakin määrin kai aina. Myös eteläseinällä oleva sivuikkuna on jollakin tavalla rikkoutunut säröille. Mitenpä niitä alkaisi meikäläinen komentamaan tai mitään sanomaan. Tällainen. Kantti on semmonen juttu… Sanoisin, että sanoisin – uskaltaisin jos kehtaisin. Kirottu ujous!
Kevätpäiväntasaus oli 21 päivä. Tänään oli kuunpimennys. Sitä ei näkynyt: oli pilvessä. Kevät tulee. Marjutilta odotan edelleen piirroksia. Hän lähetti kortin, jossa kehotti odottamaan vielä vähän. Tuskin niitä kuvia lähiaikoina tulee. Taidan muistaa häntä kirjeellä ja lähetän valokuvankin. Olisi ehkä ollut asiallista lähettää pääsiäistoivotuksia, mutta se jäi. Raikalle kirjoitin myös kirjeen ja odotan häneltä vastausta pääsiäisen jälkeen. Tuntuu olevan jotakin kitkaa tuohon Marjuttiin: häneltä tulee niin lyhyitä viestejä.

28. Maaliskuuta 1978 – tiistai
Viime lauantaina tuli juotua keskikaljaa aika monta pulloa. Lähdin liikkeelle Atun kanssa jo kymmenen aikaan aamulla. Mutsilta sain kolmekymppiä. Oravannahkatorin Talouskaupasta ostin 10 kaljaa. Kassalla oli sellainen nuorehko nainen fritsu (vai mikä ”huunpurema” se on) kaulassa. Ostoksia edelläni teki miekkonen, jolla oli naisen kanssa sellaista ’mielevää’ keskustelua. Hän maksoi shekillä ja pyysi naiselta kynää lainaksi kirjoittaakseen nimensä shekkinsä taakse. Nainen lainasi kynän ja sanoi sillä tavalla melkein ns. flirtaten: - Parasta kai siihen on nimi laittaa – ja hymyili niin kuin olisi paremmankin vitsin lausahtanut. – Joimme sitten Atun kanssa 10 kaljaa metsikössä ja menimme ostamaan Heikintorilta lisää. Urheilukopilla nähtiin Kähmi ja Atta ja joku kolmas. Mentiin siitä sitten partiomajalle. Myöhemmin sinne tuli Vepsän Timppa, Fredi ja Tipi, joka näki pikku-ukkoja, vaikka on melkein sokea. Taidettiin sitten Atun kanssa käydä Väiskilläkin, en muista tarkkaan. Sepalla minä ainakin kävin lainaamassa kympin. Myöhemmin illalla istuin sitten Raitinvintissä. Sitä en olin soitellut yhdelle Paavolla, että tulen muka käymään, mutta en muistaakseni mennyt.

3. Huhtikuuta maanantai 1978
Taas ryyppäsin viinaa, viimeksi viime torstaina, kun oli vaarassa tulla kahden päivän yleislakko, eli varoituslakko. Mutta järjestöt pääsivät sopimukseen ja lakkoa ei tullut. Tapiolan urheilumajalla dokasin. Tuli otsaan vähän naarmuja, kaaduin kai – en muista. Atu kävi perjantaina ja oli aika jurrissa. Kuunnelman tekeleen sain tänään valmiiksi. Pitäisi kirjoittaa Marjut Mäkilälle. Lähtisiköhän hän minun kanssani elokuviin.

10. huhtikuuta maanantai 1978
Kirjoitin Marjut Mäkilälle tänään kirjeen – en pyytänyt elokuviin. Lähetin hänelle myös sadun ”Linnan haamut”.

Mitä mieltä on, häh ? ? (18.4.1978)

13. huhtikuuta 1978 torstai
Lukiessa ja kuunnelman ajattelussa menee aika. Taloudellisesti on vaikeaa. Äidiltäkin rahat loppu. Huomenna hänellä on tilipäivä. Koskakohan minulla? Apulehteen lähetin 4 runoa. ”Atomivoimalan Anna”, ”Laulu suomalaiselle naiselle”, ”Hepskukkuu” – laulu” sekä Junttihumppa. Siellä on jonkinlainen kilpailu. Raikalta sain kuulla siitä. ”Hassun hauska Suomi” –kilpailu, Raikkakin lähetteli joitakin. Saa nähdä minkälainen menestys tulee. Omasta mielestäni ne jutut on kyllä aika mukavia, ei nyt ehkä hillittömän ratkiriemukkaita, mutta sellaisia, että jotakin kiinnostusta luulisi siellä päin olevan. Ei ne kyllä ollut ihan täysin viimeisteltyjä ja ovat vähän mitäänsanomattomia..

18.huhtikuuta 1978 tiistai
Viime perjantaina läksin dokaamaan Atun kanssa. Perjantain ja lauantain välisen yön olin Nihtisillassa. Siellä oli mm. yksi Mosku niminen kundi, joka sanoi Raikan tuntevansa hyvin. Niinku linnatuttuja. Aamulla tulin veke Nihtarista. Tapiolassa ”Pakkasukko” eli Yrjö sai pullon Sorbusta. Juotiin sitä veke. Yhdeksän aikaan hain alkosta pullon Soppaa. No johonkin aikaan sitten jouduin takaisin Nihtisiltaan. Sunnuntaiaamuna kävelin kotiin. Tupakkalakossa… tai siis olen lopettanut tupakoinnin. Sunnuntaina vedin neljä klubia. Sitä voi siis jo sanoa ”lakkopäiväksi”. Siis nyt olen ollut 3 päivää tupakoimatta. Aion olla reilusti pitemmän aikaa tupakoimatta viimeksi. Viimeksi olin viikon. Ja sen tupakoimattomuuden ei tarvitse lakata ensimmäiseen retkahtamiseen. Sattuuhan nimittäin niitä. Vaikeata se tupakoinnin lopettaminen tietysti on. Mutta tuskin liian vaikeata minulle.

Sunnuntai 23.huhtikuuta 1987
Kyllä nyt olen viikon ollut ilman röökiä. Viime sunnuntaina vedin neljä Klubia. Maanantaina ja tiistaina kokonaan ilman. Keskiviikkona illalla ehkä kymmenen röökii tuli poltettua. Torstaina ja *perjantaina yks Klubi molempina päivinä ja eilen aivan ilman. Aina vähän tekee mieli, mutta kyllä tämän kestää.

Tiistaina 25. huhtikuuta 1978
*Perjantaina illalla kävin kyllä Anssin ja Kikan kanssa Olarin Kantakrouvissa kaljalla. Silloin tuli röökii poltettua. Tämän päivän jos olen kokonaan ilman, niin se on jo neljäs päivä peräkkäin.
Atu kävi eilen ja lainas markan. Se oli perkeleen töttörössä. Tänään se kävi tupakkia pyytämässä, mutta eihän minulla ole. Taas se oli kyllä aivan kännissä. Kello tulee justiin 17.00. Anssi kävi äsken täällä. Kertoi olevansa krapulassa. Eilen oli Ilpon kanssa käynyt Kivenlahden kapakassa. Mulla oli krapula viimeksi torstaina. Huomenna täytyy kyllä koittaa pysyä selvänä. On saunapäivä. Kuunnelmaa olen myös kirjoitellut aika lailla. Kirjastosta lainasin Dostojevskin Karamazovin veljekset molemmat osat. Suuren pakinakirjan. Veijo Meren näytelmän ”Sotamies Jokisen vihkiloma”, sekä kuunnelmakirjan ”kahden vuoden äänet”.

Tiistaina 2. toukokuuta 1978
Vappukin meni taas. Oli kolme pyhää peräjälkeen. Perjantaina olin Anssilla ryyppäämässä. Anssin muija, Kikka, rupes vittuilee, että pysysit sinäkin kotonas. Aamulla se vittuili Anssille niin perkeleesti. Sanoi minuakin mielipuoleksi, ”joka hakkaa pöytää ku mikäki, ku on kännis.” (kumikäki?) Vappuaaton ja päivän olin ihan selvänä. Tupakoimattomuus on kestänyt myös. Kuunnelma pitää lähettää yleisradioon.
Joku päivä sitten näin oudon unen. Muistan sen pääkohdat vieläkin: Sarnet toi ”jutun” - kirjoituksensa minulle korjattavaksi. Hänellä on mukanaan minua jonkun verran vanhempi, tukevampi ja lyhyempi kundi, jolla oli jotain osuutta siihen kirjoitukseen. Se kirjoitus kertoi kahdesta vanhapiikasisaruksesta, jotka olivat molemmat olleet samanaikaisesti raskaana samasta miehestä. Kyseinen mies oli vajaamielinen. Kirjoituksesta sai sellaisen kuvan, että miehen olinpaikka oli joku laitos. Toinen sisaruksista synnytti poikalapsen, joka oli myöskin vajaamielinen. Minkälainen lapsi syntyi toiselle sisarukselle, se ei kirjoituksesta selvinnyt. Toisen sisaruksen poika jäi kuitenkin auton alle. Lehti-ilmoituksessa hänen nimekseen mainittiin Uki Kuorikoski. Kirjoitus oli sellainen.
Se ei ole unta, että Sarnetti eilen toi Lermontovin näytelmäsuomennos yrityksensä minulle korjattavaksi. Saa nähdä mitä siitä saan tehtyä.

Perjantaina 5. toukokuuta 1978
Kello on 15.10 suunnilleen. Ulkona on n. 10 astetta lämmintä. Eilen oli lämmin päivä ja tänäänkin oli aamulla lämpöisempää. Kevät on tullut ja kohta on kesä. Vahinko, ettei Marjut Mäkilältä ole tullut kirjettä.
Pitäisi lähteä viemään kuunnelma postiin. Jotenkin tuntuu siltä, että on tullut tuhlattua paperia. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että meikäläinen kirjoittais ihan noin vaan hyväksyttävän kuunnelman. Mutta ei sekään loppujen lopuksi niin suurta ole. Onhan Suomessakin noita pieniä ”kirjailijoita” vaikka kuinka paljon. Mutta toiveita ei minun kannata pahemmin elätellä. Pohja minulla on vielä aika heikko. Sitten on tuo itsensä esittäminen kaikille: seuraukset pelottaa. Vähän ”kaheli” minäkin olen, ei sille mitään mahda. ”Yksinäinen susiko”? Paremminkin ”yksinäinen haisunäätä”. No, nyt kuitenkin lähden viemään kuunnelman postiin ja odotan palautetta kuukauden kuluessa
Uuden tai käytetyn jääkaapin mutsi osti Onnilta satasella. Onni on taas tullu hommiin. Melkein vuoden se oli lomalla sydänkohtauksen takia. Tupakkalakkoni pitää. Äsken poltin yhden klubin. Se on ainoa tänään.

Torstaina 11. 5. 1978
Kevät on myöhässä. Eilen illalla satoi lunta, vähän ennen kahtakymmentäneljää alkoi. Tänä aamuna oli vain +2 lämmintä. Nyt kellon ollessa n. 12.38 lämpömittari näyttää +7.
Maaliskuussa ”Punaisen prikaatin” kaappaama Italian entinen pääministeri Aldo Moro on murhattu. Sellaista maailmalla tapahtuu. Kirjoitin sen Sarnetin jutun puhtaaksi. Mutsi lähti käymään hänen luonaan. Siitä kai tulee joku 17 mk. On niinku rahahuolia mutsilla taas, vähäinen apu tuo 17 mk kylläkin on. Sunnuntaina on mutsienpäivä – kaupallinen Äitienpäivä. Kunpa olisi rahaa, niin voisin jonkun lahjan äidille ostaakin. Nyt on niin kylmä kevät, ettei valkovuokotkaan ole vielä kasvaneet – tai siis kukkineet. Tupakkalakko kestää. Tilipäivien puutteesta johtuen en ole juhlinutkaan sitten viime keskiviikon. Jotakin tässä olisi saatava onnistumaan.

Sunnuntaina 14.toukokuuta 1978
Nyt on Äitienpäivä ja Helluntai ja on pilvinen ilma, ei ihan sada mutta kohta voi sataakin. On aamu. Kellon on n. 9.35. Äidille väsäsin jonkunlaisen kortin. Rahaa muuhun ei minulla ole. Lämmintä ulkona on nyt kyllä 13 astetta. Sarnetti maksoi 20 mk siitä jutusta. Annoin sen äidille, koska hänellä on täydellinen rahapula. Huomenna hänellä on tilipäivä. On törkeätä että minä täällä edelleen kiinaan. Kuukausien loput ovat aina tavattoman vaikeita rahallisesti äidille. Millä helvetillä minä rupeaisin tienaamaan. Miten voisin toteuttaa haaveeni muuttamisesta omiin oloihini. Minun täytyisi saada rauhallinen työhuone, joka olisi vain minun käytössäni. sitten voisin todella hämmästyttää. Äiti vei silloin torstaina sen jutun Sarnetille ja meni sitten töihin. Sarnetti tuli mutsin perässä koululle Jousenkaaren ja alkoi kehumaan minua. Sitten hän menee kysymään siellä kaikkien mutsin työkaverien läsnäollessa: - Lähettikö Timppa sen kuunnelman radioon. Tepat, Ainot ja Salmet, niitä mutsin työkavereita, olivat heti kyselemässä, onks’ Timppa kirjoittanut kuunnelman? Voihan nenä, ei olisi pitänyt kertoa kenellekään, että minä kuunnelman olen kirjoittanut, kun ei tiedä miten sen käy. Tepa oli sanonut, että nuoremman on helpompi kirjoittaa kuunnelma kuin vanhemman. Mitähän se sillä tarkoitti? Vähätelkööt! Se ei minuun vaikuta. Minä tulen antamaan kaikkeni itsestäni, ja sitä on vaikea estää. Mutta kyllä tuollainen hälinä keskeneräisistä asioistani häiritsee minua. Julkisuutta en kaipaa millään tavalla. Kuitenkin kännissä tulen lörpötelleeksi kaikkea. Kunpa pysyisinkin vahvana ja osaisin pitää tutpani kiinni. Mitään ei ole kuulunut esim. Apu-lehden ”Hassun hauska Suomi” – kilpailusta. No, kuuluu jos kuuluu. Kuunnelmasta jos ei ala kuulumaan mitään, niin täytyy soittaa radioon.